Arkeologiset kenttätyöt jatkuivat maatutkauksella

Tutkimuskaivauksella oli syksyn ohjelmassa vielä maatutkaus.
Tutkittavaksi alueeksi valittiin aikaisemman aineiston ja syyskuun kaivausten perusteella päiväkodin tontille johtavan tien suuntainen, suorakulmainen pala peltoa ns. mustan mullan alueelta.
Maatutka lähettää maahan sähkömagneettisia impulsseja. Niiden perusteella voidaan erottaa maan alla olevia rakenteita, esim. talojen perustuksia, vanhoja ojia tms.

Tutkimusryhmä koolla. Kuvassa vas. FT kaivausten johtaja Kari Uotila Muuritutkimus ky:stä, professori FT Mika Lavento Helsingin yliopistosta, Ulla Moilanen Muuritutkimus ky:stä, arkeologian opiskelija Eva Gustavsson ja yliopisto-opettaja Wesa Perttola Helsingin yliopistosta.

Pellolle mitattiin aluksi takymetrin avulla 20 x 40 m alue, jolle on vedettiin metrin välein mittanauhoja maatutkauksen helpottamiseksi. 

Kuvassa näkyvä valkoinen laite on maatutka. Turvakartion päälle on kiinnitetty GPS-paikannin, jonka avulla tietokoneelle saadaan tiedot siitä missä tutkan kanssa on kuljettu. Maatutkaan liittyvä ohjelma tallentaa tutkan lähettämän datan ja sijainnin. Tutkan vieressä kävelevä henkilö tallentaa ohjelmaan myös käsin 40 metrin kaistojen varrelle sijoitettujen merkkilippujen sijainnin. Näin voidaan vielä tarkentaa, millä tutkimusruudulla ollaan.

Maatutkauksen lisäksi tutkimusalueella tehtiin resistenssimittauksia.
Resistanssimittarilla mitataan maaperän sähköistä vastusta. Maan alla olevat rakenteet aiheuttavat anomalioita, jotka näkyvät laitteen tuottamassa karttamateriaalissa.

Kuvat ja teksti: Ulla Moilanen ja Laura Puolamäki

Lapsityövoimaa Kauttuan kaivauksilla

Lapsityövoimaa Kauttuan kaivauksilla

Kauttuan kylätontin kaivaukset ovat tältä erää loppu ja jälkityöt alkavat toivottavasti jo syyskuun aikana Euran kansalaisopiston järjestämällä jälkityökurssilla, jota vetää Hanna-Leena Henttinen.  Jälkitöitä tekevät kurssilaisten ja Hanna-Leenan lisäksi Ulla Moilanen.  Karin osuutena on valvoa jälkitöitä ja tehdä syksyn tutkimuksista kaivausraportti. 

Muistoina itselleni jäi tuosta kahden viikon kaivauksesta koululuisten tietämys esihistoriasta ja heidän innostuksensa.  Keskusteluissa koululaisten kanssa tuli ilmi, ettei kukaan ainakaan myöntänyt olevansa paikalla pakosta. Euran koululaisten tietämys esihistoriasta on varmaan laajempi kuin yleensä koululuisilla. Tähän on vaikuttanut alueella tehdyt laajat arkeologiset tutkimukset ja tutkimuksia mielenkiintoisesti esittävä esihistorian opastuskeskus Naurava lohikäärme. Näiden lisäksi Eurassa on myös jokakesäiset markkinat Härkänummen viikinkikylässä, missä sekä nuoret että vanhat saavat kokea rautakauden tunnelmaa.  Näin hyvää rautakauden ympäristöä harvoin on tarjolla.

Kaikki koululaiset saivat halutessaan sekä kaivaa että seuloa. Maata kaivettiin kaivauslastoilla ja maat vietiin seulontapaikalle, missä maat käytiin vielä tarkasti läpi. Tarkoituksena oli löytää kaikki löydettävissä olevat esineet ja materiaalit, jotka liittyvät vanhaan kylätonttiin tai sitä vanhempiin kerroksiin. 

Kaivausten ensimmäisellä viikolla oli hulinaa, koska olimme luvanneet ottaa vastaan kaksi luokkaa päivässä. Ensimmäinen ryhmä tuli paikalle puoli kymmenen ja viipyi yhteentoista. Iltapäiväryhmä tuli kahdentoista aikaa ja he viipyivät puoli kahteen saakka. Aikaa oli olla kaivauksilla puolitoista tuntia. Monien päivien sade ja kova tuuli eivät lannistaneet koululaistyövoimaamme. Joku viisashan on sanonut, ettei ole olemassa huonoja säitä vaan väärää pukeutumista.

Kiitos kaikille sekä isoille että pienille kaivajille, että teitte mahdolliseksi Kauttuan vanhan kylätontin yleisökaivaukset. Valitettavasti opetustyöt Porissa haittasivat omaa osallistumistani kaivauksille ja pystyi olemaan mukana vain muutaman päivän. Toivottavasti voimme jatkaa kaivauksia joskus kesällä. Kesällä koulut eivät ole auki, mutta kaikki kesälomilla olevat koululaiset ovat silloinkin tervetulleita.  Pidetään peukkuja, että kesäkaivaukset järjestyvät jos ei ensi kesänä niin sitten seuraavana.

Syysterveisin Eeva

Kauttuan kaivausvaihe päätökseen

Kauttuan kaivausvaihe päätökseen

Syyskuun aikana Kauttuan vanhan kylän pellolla osallistui arkeologisiin tutkimuksiin kaikkiaan noin 250 eri ikäistä kaivajaa ja tutkijaa. Osa oli tutkimassa kylän muinaista historiaa tunnin tai pari, osa koko kolme viikkoa. Kaikille osallistuneille tosi suuret kiitokset, sillä ilman satapäistä kaivajaryhmää ei tutkimus olisi onnistunut. Toivotaan että ainakin muutamat kaivauksilla mukana olleet ovat saaneet arkeologisen kipinän ja euralainen arkeologia on turvattu myös tulevina vuosina ja vuosikymmeninä. 

Kenttätöiden jälkeen käynnistyvät tutkimusmateriaalien erilaiset luetteloinnit, raportoinnit ja analyysit. Arkeologeille alkaa talvivaihe, jolloin työstetään tutkimuksista raportti ja esitellään tuloksia erilaisissa yhteyksissä ja suunnitellaan tulevaa kaivausta. 

Kenttävaiheen jälkeen on vaikea esittää varmoja tulkintoja sillä kenttäarkeologin kokemuksen perusteella tulkinnat yleensä muuttuvat talvikauden analyysien jälkeen. 
Tutkimustuloksista voidaan kuitenkin todeta se, että pellon alueella on säilyneenä maakerroksia ja puurakenteita niin paljon että niiden tutkimukselle ja suojelulle on selvät perusteet. Maakerrosten paksuus (suurimmillaan 80-90 cm) ja runsas rakentamiseen liittyvä löytömateriaali kertoo siitä, että paikalla on asuttu jo kauan. 
Pitkästä asutushistoriasta kertovat myös useat rautakaudelle ajoittuvat saviastioiden palaset. Esiin tulleet palaset olivat pieniä, mutta niitä tuli monista erilaisista astioista. 

Asutusvaiheen kerrosten alta luonnollisen maakerroksen (vaalea savi) pinnasta tuli esiin tummia viiruja jollaisia arkeologit pitävät muinaisen pellon kyntöjälkinä. Havainnot kertoisivat siitä, että alue on ollut peltona ennen sen asuttamista. Tältä osin tutkimustulokset tulevat varmasti tarkentumaan tulevan talven aikana. 

Kari Uotila
kaivausten johtaja

”Reissu oli mielestämme kurainen ja mielenkiintoinen.”

Lähdimme koululta klo 9.00 kohti Kauttuaa. Päästyämme perille vanhalle Kännön koululle, "oppaamme" selitti, mitä kaivauksilla tehdään. Lähdimme Kännön koululta kohti kaivauksia, jotka ovat lähellä päiväkotia. Porukat jaettiin neljään osaan, yksi ryhmä,ja yksi ryhmä meni kaivamaan maata pellon reunalla. Muut jäävät tutkimaan multaa.

Toisinaan mullasta löytyy jotain. Mullasta paikansimme tiilinpalasia, hampaita ja lasia sekä posliinia. "Kaivaminen" on tahrivaa puuhaa, joten jos aiot itse mennä kaivauksille, ota huonot vaatteet mukaan!

Lähdimme kaivauksilta klo 10.55 kouluun päin. Ennen sitä jouduimme pesemään kenkämme. Vedellä. Voi niitä, joilla oli kroksit tai uudet tennarit! Pääsimme kouluun klo 11.15 ruokailemaan. Sellaista on olla pari tuntia kaivauksilla!      

Oppilaita seulomassa koekuopasta tuotua multaa

         

Euran Kirkonkylän koulun oppilaitten kaivausraportti

Päivä oli kiva ja löytöjäkin tuli. Sää oli kylmä, mutta se ei haitannut. Tulen aina muistamaan tämän päivän. Löysin palanutta savea, luuta, rautaa, naulan ja kuonaa. Seulalla sain itselleni aikaan jonkin asteiset multasormet!

Jesse Helppolainen, Kirkonkylän koulu 6A

----------

Kun lähdimme koululta, ilma oli hieman synkeä. Pyöräilimme ensin Kännön koululle ja siitä siirryimme kaivauksille. Meidät jaettiin ryhmiin ja osa lähti kuopille. Minun ryhmäni jäi seulalle. Me tytöt; minä, Vilhelmiina ja Marianna valtasimme yhden seulan ja aloimme seuloa. Sieltä löytyi kaikenlaista. Kuopilla oli aika likaista, mutta kivaa. Meidän kuopasta löytyi savea, ruukun palasia ja nauloja. Itse löysin paljon palanutta savea, luuta ja ruukun palasen. Olisin halunnut jäädä sinne kaivamaan, vaikka olikin kylmä. Kotona vaatteet menivät tehopesuun kuten minäkin. Kiitos kuitenkin kaikille!

Jutta Kurppa, Kirkonkylän koulu 6A

-----------

Päivä oli kiva, mutta sateinen. Ensin menimme Kännön koululle, jossa Laura kertoi meille vähän projektista. Sitten menimme pellolle ja saimme ruveta kaivamaan. Meidän ryhmämme kaivoi kuopasta numero 11. Siellä oli paljon tiiltä ja matoja.  Löysin kuitenkin lehmän hampaan ja metallia. Seulonnassa oli mielestäni aika tylsää ja kädet tulivat likaisiksi ja märiksi. Lopuksi meille esiteltiin viikon löytöjä. Siellä oli muun muassa kuonaa ja minikokoinen veitsi.

Jemina Mattila, Kirkonkylän koulu 6A

--------

Oli kivaa, pidin eniten kaivamisesta. Vaikka satoi, se ei haitannut lainkaan. Oli jännittävää etsiä muinaisajan esineitä maasta. Minä löysin tiiltä, lasia ja hiiltä. Me kokeiltiin myös seulaa. Seulominen oli kivaa, vaikka mitään ei löytynyt.

Joonas Rinteelä, Kirkonkylän koulu 6A

--------

Siellä kaivauksilla oli tosi jännää! Löysin enimmäkseen palanutta savea. Jaa, että sellaista se on; aika likaista hommaa. Tuli kyllä käsiin tosi kylmä. Onneksi matonpesupaikalla sai pestä kädet. Kun siellä pellolla kaivoi, niin olisin luullut, että siinä olisi ollut tarkemmat ohjeet miten kaivaa. Seulonta oli jännää, kun sieltä löytyi vaikka mitä! Rautaa, kuonaa, luuta, palanutta savea… Kiva päivä!

Aurora Peltonen, Kirkonkylän koulu 6A

------

Menimme ensin Kännön koululle, jossa meille kerrottiin kaivauspaikasta. Minusta kaivauksilla oli hauskaa, vaikka sää ei suosinut. Oli sateista, joten oli todella mutaista. Aluksi menimme kuopille ja saimme työvälineet. Meidät autettiin alkuun. Löysimme paljon palanutta savea. Löysin myös luun palan. Se oli säilynyt hyvin, sillä se oli palanut. Seulalla löysimme lisää palanutta savea. Kun lähdimme, olimme aivan kuraisia. Onneksi matonpesupaikalla pystyi pesemään kädet.

Essi Nurminen, Kirkonkylän koulu 6A

Kauttuan esinelöydöt kertovat asumisesta ja käsitöistä

Kauttuan esinelöydöt kertovat asumisesta ja käsitöistä

Yleisökaivausten suurin löytömateriaali näyttäisi olevan palanut savi. Osa paloista on uudehkoja tiilenpalasia, mutta joukossa on myös rautakautiseen asumukseen viittaavia savitiivisteen kappaleita. Savitiiviste ei säily palamattomana, joten löytyneet palat ovat peräisin palaneista rakennuksista, joiden tiivisteenä tai seinärakenteena savea on käytetty. Kaivauksilta ei ole vielä löytynyt merkkejä seiniä tai kattoa kannattelevista paaluista, seinien jäänteitä tai taloihin kuuluneita kiuasmaisia uuneja. Löytyneiden savitiivisteiden muoto voi kuitenkin kertoa seinärakenteista ja siitä onko tiiviste peräisin hirsiseinistä vai oksapunoksista, sillä tiivisteen kappaleissa näkyy usein jälkiä puista, joita vasten savi on painettu. Kun löydöt on jälkitöissä puhdistettu, niitä voidaan tarkastella paremmin.

Kaivauksissa on saatu talteen myös yksi tulusraudan katkelma ja runsaasti piikiven kappaleita, jotka kertovat tulen tekemisestä ennen 1800-luvulla keksittyjä tulitikkuja. Tulusraudalla piikiven reunaan iskemällä on saatu aikaan kipinöitä, jotka taulaan tarttumisen jälkeen on voitu puhaltaa liekiksi. Löytynyt tulusrauta näyttäisi olevan rautakaudellakin käytössä ollutta tyyppiä.

Löydettyjen astianpalojen joukossa on uudempaa kivi- ja punasavikeramiikkaa, mutta myös palasia rautakautisista tummapintaisista kotitalousastioista. Kotitaloustavaroihin liittyy myös pieni veitsi. Vaatetuksen osia ovat pienet pronssispiraalin kappaleet, jotka voivat olla peräisin esimerkiksi naisen esiliinan helmasta, sekä luultavasti miehen nahkavyöhön kuulunut hela.

Löytömateriaaliin kuuluu myös rautakuona, joka on raudanvalmistuksen sivutuote. Löydettyjen keramiikanpalojen joukossa saattaa myös jopa olla paloja muotista tai upokkaasta, joita on voitu käyttää pronssinvalussa ja siten pronssiesineiden valmistuksessa. 

Ulla Moilanen

Rautakautista keramiikkaa

Tulusrauta ja piikiven kappale

Vyönhela ja pronssispiraaleja