keskiviikko 1. heinäkuuta 2020

Eurajoen Liinmaan linnalla tehtiin uusia koekaivauksia

Eurajoella, hiekkapohjaisella mäellä Väkkärälahden pohjukassa, sijaitsee 1300-luvun jälkipuolella rakennettu Liinmaan linna. Kyseessä on yksi harvoista Satakunnan tunnetuista puulinnoista. Luonto on vuosisatojen saatossa vallannut linnamäen, mutta kasvillisuuden seasta voi yhä erottaa kaksi sisäkkäistä maavallia, joiden välissä on mäen rinteeseen kaivettu vallihauta. Mäen laella on noin 30 x 40 metrin kokoinen piha-alue. Etelässä ja lännessä linnamäen ympärillä  kiertää matala kivivalli, joka on saattanut aikoinaan kiertää lähes koko mäen ympäri. Nykyään linna seisoo noin 300 metrin päässä merestä, mutta 1300-luvulla alue on ollut vielä saari. Liinmaan linna on ollut ilmeisesti käytössä vain alle puoli vuosisataa, ja se lienee tuhoutunut jo 1400-luvun alussa tulipalossa, josta kertoo arkeologisissa kaivauksissa löytyneet laajat palokerrokset maassa. 


Liinmaan perinneyhdistys ry rakentaa linnalle kulkua helpottavia porras- ja siltarakenteita. Sen vuoksi Muuritutkimus Oy suoritti linnalla rakennustöitä edeltäviä arkeologisia koetutkimuksia. Arkeologien tehtävä oli selvittää, minne kulkureitit voisi rakentaa siten, että ainutlaatuisen linnan rakenteisiin jouduttaisiin kajoamaan mahdollisimman vähän.


Keskiajalla Liinmaan linna on ollut saari, mutta nykyisin rantaan on matkaa joitain satoja metrejä. Linnamäki on kuvassa olevan metsäsaarekkeen etualalla. Kuva: Jere Leppänen / Muuritutkimus Oy.
Liinmaan linnaa koskevat historialliset lähteet ovat niukat. Vuonna 1367 kirjoitetussa kirjeessä on määrätty tuhottavaksi linna, jonka on tulkittu tarkoittavan Kokemäen linnaa. Tämän tilalle tuli rakentaa kaksi uutta linnaa muualle, missä ne eivät olisi alueen asukkaille rasitteeksi. Toisen näistä linnoista uskotaan olevan juuri Liinmaan linna Eurajoella. Yksi kirjeessä mainituista henkilöistä oli nimeltään Tyterico Wereggis. Hänen nimensä yhdistetään Vreghdenborch-nimeen, ja Liinmaan linna olisi tämän tulkinnan mukaan alun perin nimetty rakennuttajansa Wereggiksen mukaan. Linna mainitaan vielä toisen kerran asiakirjassa vuonna 1395. Tuolloin Turun linnan vouti luovutti panttiläänejä, mukaan lukien Vreghdenborchin linnan.
Arkeologisesti Liinmaan linnasta on oltu kiinnostuneita jo 1800-luvun lopulta asti. Vuonna 1886 kuuluisa arkeologi Hjalmar Appelgren-Kivalo suoritti linnan pihalla kaivauksia, joissa paljastettiin linnan eteläkulmalta kivirakenteita, ja saatiin talteen muun muassa kirves, luita ja nauloja. Appelgren-Kivalon kaivauksissa esiin otetut kivet ovat edelleen pihan kulmalla esillä, sillä kaivausaluetta ei täytetty kaivausten päätyttyä. Seuraavan kerran linnan kaivauksia jatkettiin lähes 100 vuotta myöhemmin, kun vuosina 1978–1979 Turun yliopisto tutki linnan pihalla olevia kerroksia ja rakenteita sekä maavallien koostumusta kaivamalla koeojia. Vuosina 2004–2005 kaivauksia tehtiin muun muassa pihan keskiosassa, maavalleissa ja linnaa kiertävässä kivivallissa.


Linnaan on kuljettu sen koillislaidalta. Kuvan keskiosassa näkyy luultavasti porttiin liittyvää kivirakennetta. Kuva: Jere Leppänen / Muuritutkimus Oy.
Kaikissa kaivauksissa havaittiin, että pintaturpeen poistamisen jälkeen lähes koko pihan alueelta tulee esiin päällimmäisenä hiilinen palokerros. Vielä alempaa, hiekkaisen täyttökerroksen alta törmättiin paikoin toiseen palokerrokseen. Tämä palokerros on luontaisen maanpinnan päällä, ja saattaa olla jäänne esimerkiksi mäen kulottamisesta ennen linnan rakentamista – tästä kielii esimerkiksi se, että palokerros jatkuu maavallin alle. Linnalla on löydetty ainakin kahden, ehkä jopa neljän rakennuksen perustuksia. Pihan korkeimmalla kohdalla tulkittiin olleen 5 x 6 metrin kokoinen rakennus, jonka nurkassa oli kivinen tulisija. Toinen rakennus oli pihan luoteisosassa.
Kaivauksissa löydetyt esineet ja muut löydöt kertovat linnan arjesta. Eniten kaivauksilta on löydetty eläinten luita, keramiikkaa, rautanauloja ja kengitysnauloja. Harvinaisempia löytöjä ovat esimerkiksi veitsen katkelmat, yksiteräinen miekka, ja arpakuutiot. Linnalta on löytynyt myös kaksi rahaa, joista toinen on lyöty 1300-luvun lopulla tai 1400-luvun alussa Visbyssä.
Linnalta on vuosien saatossa saatu talteen niin kotieläinten kuin riistaeläintenkin luita. Pääosa luuaineistosta on naudan, sian ja lampaan tai vuohen luita, mutta jossain määrin myös riistaeläinten, kuten hirven ja metsäpeuran luita. Onpa linnalta löytynyt myös yksi karhun luu. Luuaineisto kertoo linnan yhteyksistä ympäröivän alueen maaseutuun ja linnassa nautitusta ruokavaliosta.
Linnalla tehtyjen kaivausten löytöaineisto ajoittuu lähinnä 1300-luvulle, vaikkakin monia näistä esineryhmistä esiintyy pitkällä aikavälillä. Tämä kuitenkin sopisi hyvin historiallisten lähteiden maalaamaan kuvaan Liinmaan linnasta. Vuonna 2004 tehtyjen radiohiiliajoitusten perusteella linna on saattanut kuitenkin olla käytössä jo 1200-luvun lopulla. Kuten mainittu, linnan käytön on arveltu päättyneen tulipaloon 1400-luvun alussa, ja myös luonnontieteelliset ajoitukset vahvistavat tämän havainnon. 
Kun Liinmaan linnalle palattiin vuoden 2020 kesäkuussa, ei tarkoitus niinkään ollut löytää mahdollisimman paljon, vaan tämän vuoden kaivaukset keskittyivät hieman poikkeuksellisesti suurilta osin vanhoille kaivausalueille. Avatuilta alueilta poistettiin muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta ainoastaan pinnassa oleva nurmi- ja turvekerros ja juuria. 1300-luvun kulttuurikerros on aivan pintaturpeen alla, joten tämän syvemmälle ei näissä koekaivauksissa menty.


Vuoden 2020 kaivausalueista osa oli linnan luoteispuolen maavalleissa. Kuva: Jere Leppänen / Muuritutkimus Oy.
Kaivaukset jakautuivat kolmelle alueelle. Ensimmäinen oli linnan oletetun portin kohdalla, linnan kaakkoislaidalla. Tässä kohtaa sekä sisemmässä että ulommassa maavallissa on aukko, ja näiden välissä olevan vallihaudan yli kulkee maakannas. Sopivasti juuri tähän kohtaan olivat suunnitteilla tulevat porrasrakenteet, joten portinkohdalle avattiin noin 2–4 metriä leveä koeoja. Portin paikalta paljastui pintaturpeen alta suurista kivistä tehty rakenne. Kyseessä saattaa olla sisemmän maavallin jykevä tukiseinä, joka samalla on voinut toimia näyttävänä sisääntulona linnan pihalle. Toisaalta kivet saattavat liittyä myös johonkin suurempaan rakenteeseen tai rakennukseen. Tästä ei kuitenkaan näiden kaivausten puitteissa vielä saatu selvempää kuvaa. Joka tapauksessa havainnot näyttäisivät varmistavan, että kulku linnaan on ollut juuri tuossa kohtaa.
Toinen tämän vuoden kaivausalue sijaitsi linnan luoteislaidalla. Täällä sisävalliin tehtiin pari metriä leveä oja, josta siitäkin poistettiin lähinnä vain pintamaa. Tämä alue osui 1970-luvun lopun koeojaan. Pihan puolelta saatiin esiin pihakiveystä, jollaista on havaittu myös muualla mäen laella. Maavallin vieressä taas oli muutama suuri kivi, jotka saattavat liittyä esimerkiksi vallin tukirakenteisiin.
Kolmas alue sijaitsi toisen jatkeena vallihaudan toisella puolella ulkovallin päällä. Tässä kohtaa ulkovallissa ihmisen käden jälki ei ole yhtä selkeästi näkyvissä kuin muualla, vaan vallia on vaikeaa erottaa luontaisesta mäen rinteestä. Täällä otettiin esiin pyöreitä kiviä, jotka arkeologin silmään vaikutti hyvinkin luontaiselta muinaiselta rantakivikolta. Tämän luoteispuolella oli kuitenkin vielä epäluonnollisen näköinen matala maavalli, joka lienee osa ulkovallia.
Vaikka tällä kertaa kaivauksissa pyrittiin kaivamaan mahdollisimman vähän uutta, koskematonta aluetta, olivat kaivausten tulokset yhtä kaikki mielenkiintoisia. Portin rakenteesta saatiin uutta tietoa, ja saatiinpa linnan löytöaineistoakin kartutettua muutamilla nauloilla, tiilenkappaleilla ja eläinten luilla. Suuri osa linnasta on yhä kaivamatta, ja mielenkiintoinen tutkimuskohde olisivat pihalla olevat suuret, soikeat kuopat. Kansan keskuudessa näiden on arveltu liittyvän aarteen etsintään, mutta ei ole täysin poissuljettua, että kyseessä olisivat myös linnan aikaisten kellareiden kuopat.
Liinmaan linna ei suinkaan ole vain kiinnostava historiallinen kohde, vaan se viehättää myös poikkeavan kauniilla luonnollaan ja runsaalla eläimistöllään. Linnamäki kohoaa kauniina iäkkäiden puiden siimeksessä, ja varsinkin kesällä alueen luonnonkauneus korostuu vehreydessään. Syksyisin linnamäkeä on niitetty, jolloin sen maavallit erottuvat komeasti ilman pitkää kasvillisuutta. Kaivausten aikana linnan alueella kävi vierailemassa hirven lisäksi valkohäntäpeuroja ja rusakoita. Kurjet ja töyhtöhyypät säestivät kuumia lapionvarressa vietettyjä kesäpäiviä laulullaan, johon kukkokin toisinaan liittyi kauempaa mukaan. Väkkäräkahden poukamassa laiduntavat lehmät viihtyivät vedessä, josta ne tarkkailivat ohi ajavia arkeologeja. Linnamäen kaivausten miljöö oli miellyttävä yllätys viihtyisyydellään ja perinteistä maaseutua henkivällä maisemallaan.

Teksti: Jere Leppänen ja Pinja Tervonen, Muuritutkimus Oy

Lähteet
Bläuer, Auli 2019. Eurajoen keskiaikaisen Liinmaan linnan luuaineisto – yhteenveto. Teoksessa Harjula, Janne & Immonen, Visa & Ruohonen, Visa (toim.) Puukenkien kopinaa. Henrik Asplundin juhlakirja. Karhunhammas 19. Arkeologia, Turun yliopisto. 261–275.
Luoto, Jukka & Pihlman, Aki 1978. Kaivauskertomus. Eurajoki Liinmaa v. 1978. TYA diar 55.
Luoto, Jukka & Salminen, Erkki 1979. Eurajoki Liinmaa 1979. Kaivauskertomus. TYA diar 56.
Uotila, Kari 2011. Arkeologiaa vuosina 2003–2010 Ala-Satakunnassa. Teoksessa Uotila, Kari (toim.) Avauksia Ala-Satakunnan esihistoriaan. Kåkenhus. Eura. 11–30.
Uotila, Kari & Lehtonen, Hannele 2005. Eurajoki, Liinmaan linna. Arkeologinen tutkimus 1.9.-7.10.2005. Museovirasto, Rakennushistorian osasto, Helsinki.

torstai 4. kesäkuuta 2020

Villiönsuvantoon kätkeytyy merkittävä rautakautinen asuinpaikka

Kokemäenjoen rantapenkereellä, Kokemäen keskustan tuntumassa sijaitseva Villiönsuvannon rautakautinen asuinpaikka kätkeytyi vuosisatojen ajaksi viljelysmaan alle. Vuonna 2019 metallinpaljastimin kulkeneet harrastajat löysivät alueelta muinaiseen asutukseen viittaavia esineitä, kuten esimerkiksi solkien ja rannerenkaiden katkelmia. Asunalueeksi kaavoitetulla pellolla käynnistettiin arkeologiset tutkimukset, ja pian paljastuikin, että ollaan merkittävän löydön äärellä. 


Tänä kesänä päättyneet kaivaukset ovat tuoneet reilun vuoden aikana päivänvaloon useita rautakautisia rakennuksia käsittävän asuinpaikan. Löytöjen perusteella alueella on aikoinaan ollut vakiintunut asutus. Luonnontieteelliset ajoitukset ja arkeologiset löydöt kertovat Villiönsuvannon muuttuneen kulttuurimaisemaksi jo esiroomalaisella rautakaudella, noin 400 vuotta ennen ajanlaskumme alkamista. Asutusta on esiintynyt ainakin myös kansainvaellusajalla noin 500 vuotta ajanlaskumme jälkeen. Villiönsuvanto on siis nähnyt sukupolvien vaihtuvan useiden satojen vuosien ajan, kertoo arkeologi Sanni Salomaa kaivauksia suorittavasta Muuritutkimus Oy:stä. 


Paalunsijat paljastavat asuinarakennuksen mittasuhteet
Kaivausten päätyttyä alue rakennetaan omakotitaloalueeksi. Kaivausten aikana esille saatu tutkimustieto, eli löydetyt esineet ja tehdyt havainnot, on dokumentoitu ja tallennettu tarkasti jatkotutkimuksia varten. Vaikka fyysisesti rautakauden asuinpaikka häviää, sen sisältämä tieto on käytettävissämme, ja voimme jatkaa myöhemmin tutkimuksia, kertoo Muuritutkimuksen toimitusjohtaja, dosentti Kari Uotila. Mittausten tuloksena saatu data mahdollistaa esimerkiksi rakennusten mittasuhteiden hahmottamisen ja niiden vertaamisen vastaaviin löytöihin muualla. Rakennukset saadaan sijoitettua tarkasti kartalle, ja niiden vierelle voidaan myöhemmin palata vaikkapa lisätyn todellisuuden avulla. Löytöjä analysoidaan monin eri tavoin Villiönsuvannon rautakautisen arjen tavoittamiseksi. Vaikka kaivausjakso on lyhyt ja kiivas, tutkimus runsaan ja monimuotoisen datan parissa voi jatkua vuosien, tai jopa vuosikymmenien ajan, kuten esimerkiksi läheisen Euran Luistarin alueen tapauksessa on käynyt. Nykyaikaiset tallennusmenetelmät ja digitaalisuus mahdollistavat myös datan jakamisen ja yhteistyön tutkijaryhmien kesken. 

Kaivaus dokumentoidaan tarkasti jatkotutkimuksia varten
Villiönsuvannon kaivaukset ovat suurimmat rautakautiset asuinpaikkakaivaukset Suomessa. Kaivaukset noudattelevat ensimmäistä kertaa muista pohjoismaista tuttua arkeologista tutkimustapaa, jossa asuinpaikkaa avataan koneellisesti laajalti, jotta rakennusten seinälinjat havaitaan paremmin. Tästä syystä rakennuksia ja esimerkiksi liesiä löydettiinkin Villiönsuvannolta muihin kohteisiin verrattuna hyvin monta. Rakennusten jäänteitä tutkimalla saadaan uutta tietoa rautakautisesta asumisesta Suomessa, ja Villiönsuvannon kaivausten vaikutus Suomen rautakauden tutkimukseen tulee todennäköisesti olemaan merkittävä.

sunnuntai 16. lokakuuta 2016

Kalatorin kaupunkiarkeologiset kaivaukset talvitauolla

Vanhan Rauman itäosassa sijaitsevan Kalatorin ympäristössä on suoritettu arkeologisia kaivauksia kahtena vuonna alueen kunnostushankkeen yhteydessä. Tutkimukset ovat keskittyneet vanhan hautausmaan alueelle Vanhankirkonkadun alla sekä ns. Itäkadun kolmioon Vanhankirkonkadun ja Itäkadun risteyksessä, Fiilarin talon edustalla.

Itäkadun kolmiossa tutkijat havaitsivat laajan savitäytön modernien rakennekerrosten alla. Alueella on ollut kevytrakenteinen nurmialue ja sen alla olevat kerrokset ovat säilyneet melko hyvin.
Paksun ja tiiviin savitäytön kaivaminen oli vaativa työvaihe. 1800-luvun alkuun ajoitetun savitäytön alta löytyi kulttuurikerroksia, joiden arvellaan ajoittuvan viimeistään 1500-luvun alkuun, mahdollisesti varhaisemmallekin ajalle. 

Viereinen Pyhän Kolminaisuuden kirkko on rakennettu 1300- ja 1400-lukujen aikana. Kirkon ympäristö ja Itäkadun alue ovat kaupungin vanhinta seutua, ja voidaankin toivoa alimmista kulttuurikerroksista löytyvän lisävalaistusta keskiajan Rauman elämään.

Kesän 2016 löytöihin Itäkadun kolmiosta sisältyy muun muassa rahoja, joista useat ovat 1500-luvulta ja vanhimmat aivan 1500-luvun alusta. Jälkityöt kesän kaivauksiin liittyen valmistuvat Itäkadun kolmion osalta vuoden 2016 aikana ja vanhan hautausmaan osalta keväällä 2017.


Katualueilla kaivaustyöt on saatettu päätökseen. Itäkadun kolmion keskelle jäi vielä kaivamaton alue, joka  luultavasti tutkitaan kesällä 2017.  


Kansainvälisenä arkeologiapäivänä järjestetty yleisöopastus keräsi runsaasti osallistujia. Muuritutkimuksen tutkijat opastivat vierailijoita pienryhmissä kaivausalueella ja kertoivat työn etenemisestä, työmenetelmistä sekä alustavista tuloksista. 


Itäkadun kolmiosta löytyi vanha kaivo. Kaivon ympärillä oleva alue on vielä tutkimatta.


Savitäyttöä Itäkadun kolmiossa

maanantai 25. heinäkuuta 2016

Kansainvälistä arkeologian päivää vietetään tänä vuonna Raumalla 29.7.



Perjantaina 29.7. vietetään kansainvälistä arkeologianpäivää
Päivän aikana järjestetään satoja arkeologisiin kohteisiin ja tutkimukseen liittyviä tapahtumia eri puolilla maailmaa. Rauma liittyy tapahtumajärjestäjien joukkoon Vanhan Rauman kaivausalueella järjestettävällä yleisöopastuksella.

Vanhan Rauman Kalatorin ja Pyhän Kolminaisuuden kirkon raunioiden lähistöllä suoritetaan laajoja kaupunkiarkeologisia kaivauksia. Tutkimuksia esitellään yleisölle opastuskierroksin 29.7. klo 10-12. Opastuskierroksia on 10-15 minuutin välein ja yhden opastuksen kesto on n. 30 minuuttia. Kierroksella pääsee tutustumaan kaupunkiarkeologisiin tutkimuksiin ja uusimpiin menetelmiin sekä saa tietoa käynnissä olevien kaivausten viimeisimmistä tuloksista.

Opastuskierrosten lähtöpaikka on Hotelli Vanhan Rauman edusta, osoitteessa Vanhankirkonkatu 26.
Opastuskielinä ovat suomi, ruotsi ja englanti ja opastuskierros on maksuton.
Oppaina toimivat kaivausalueella työskentelevät arkeologit ja muu tutkimushenkilökunta.
Arkeologian päivän tapahtuman järjestää Rauman kaupungin Living with Cultural Heritage –hanke ja Muuritutkimus ky.

Nurmialue, joka on ollut avoimena aukiona vuosisatojen ajan, on avattu katutöiden vuoksi ja alueella tehdään arkeologisia tutkimuksia ennen alueen rakentamista. Arkeologisissa tutkimuksissa on tullut esiin vanhojen rakennusten perustuksia ja kivijalkoja, yksi luonnonkivinen kaivo ja runsaasti 1700-1800 -luvun esineistöä. Kaivaukset etenevät kohti vanhempia kerroksia.

Arkeologiset tutkimukset rahoittaa Rauman kaupunki ja tutkimukset toteuttaa Muuritutkimus ky yhteistyössä Rauman Museon kanssa.

Lisätietoja :

Oona Jalonen, pääopas/Muuritutkimus ky, puh. 0400 510 809





sunnuntai 24. huhtikuuta 2016

Köyliön kirkon arkeologiset tutkimukset 2015




Köyliön kirkon korjaustöiden yhteydessä suoritettiin myös arkeologisia tutkimuksia.
 
 Köyliön kirkon (rakennettu 1752) kunnostustöiden yhteydessä lattian alla olleesta hiekasta paljastui arkkuja kesällä 2015. Muuritutkimus ky teki kirkossa koetutkimuksia hautausten lukumäärän ja ajoituksen selvittämiseksi. Koetutkimusten jälkeen kuusi todennäköisimmässä tuhoutumisvaarassa olevaa hautaa tutkittiin. Haudoista kolme oli aikuisia ja kolme lapsia.
 
Kirkon lattian alla olleissa suotuisan kuivissa olosuhteissa vainajien päällä olleet tekstiilit sekä hautauksiin liittyvät kasvijäänteet olivat osin säilyneet poikkeuksellisen hyvin. Osteologisen tutkimuksen lisäksi hautojen tekstiileistä ja kasvijäänteistä teetettiin analyysit.

Köyliön kirkon lattian alta löydetyt tekstiilit ovat hauraita, mutta Etelä-Suomen oloissa poikkeuksellisen hyvin säilyneitä. Useimmat vaatteet ovat olleet vanhoja, käytöstä poistettuja, vaatteita. Vaatteissa on säilynyt yksityiskohtia, jotka kertovat tarkasta ompelutaidosta. Naisvainajilla oli päässään silkkimyssyt ja käsissään nahkaiset silkkilangalla koristellut käsineet. Jaloissaan kaikilla vainajilla on ollut neulotut polvisukat. Haudoista löytyi merkkejä myös arkun sisustamisesta ja koristelusta. Patja ja tyyny on peitetty valkoisilla kankailla, ja yhden lapsen arkun päältä poimittiin aniliininpunainen silkkiruusuke. Hauta-asujen tutkimus on tieteellisesti merkittävää, sillä niiden perusteella voidaan päätellä millaisia ajatuksia 1700-luvun lopun köyliöläisillä oli kuolemasta ja kuolemanjälkeisestä elämästä.

Myös arkut ja luurangot itsessään olivat hyväkuntoisia, joskin tutkimuksia haittasi arkkujen sisällä kehittynyt home. Hautaukset on tehty todennäköisesti kirkkoon 1700-luvun jälkipuoliskolla, mahdollisesti 1800-luvun alussa.
 
Pois kaivettujen hautojen lisäksi tutkimuksissa havaittiin 8 muuta hautaa, jotka jätettiin paikolleen tarkemmin tutkimatta. Todellinen hautojen määrä kirkon lattian alla lienee moninkertainen.


arkeologinen työryhmä:

Muuritutkimus ky::
Maija Helamaa, Sanna Lipkin, Sanni Salomaa, Oona Jalonen, Anne-Mari Liira, Terttu Lempiäinen ja Kari Uotila

Rauman museo: Elzbieta Djupsjöbacka

sunnuntai 22. maaliskuuta 2015

Ilmoittautuminen kesän yleisökaivauksille alkanut

Ellinniityn yleisökaivauksille voi nyt ilmoittautua. Kaivaukselle otetaan korkeintaan 10 kaivajaa / päivä ilmoittautumisjärjestyksessä.

Tärkeitä päivämääriä:
16.3. ilmoittautuminen yleisökaivaukselle alkaa
17.4. Kivien välistä -näyttely avautuu Rauman Raatihuoneella
29.6.-3.7. yleisökaivaukset
24.7. The Day of Archaeology, kansainvälinen arkeologiapäivä. Kaivaukset avoinna yleisölle.

Tervetuloa!

4. Harrastajakaivausviikko 29.6.-3.7.2015

Muuritutkimus järjestää yhteistyökumppanien kanssa arkeologian harrastajille ja nuorille mahdollisuuden osallistua aitoihin arkeologisiin kaivauksiin kesä-heinäkuun vaihteessa Ellinniityn kaivauksilla.
Maanantaista perjantaihin (29.6.-3.7.2015) on arkeologisesta työstä ja tutkimuksesta kiinnostuneille mahdollisuus tulla kaivamaan esiin varhaismetallikautista asuin- ja hautapaikkaa tutkijaryhmän kanssa.
Kaivauksille voidaan ottaa alustavan suunnitelman mukaan päivittäin noin kymmenen asiasta kiinnostunutta nuorta tai aikuista.
Kaivauksille on ennakkoilmoittautuminen sähköpostiosoitteessa muuritutkimus(at)elisanet.fi josta saa tarvittavan ilmoittautumislomakkeen 16.3.2015. lähtien.
Tutkimuskohde on harrastajaviikolla avoinna vain kaivauksiin osallistuville harrastajille jotka saavat tilapäisen kulkuluvan työmaa-alueelle.
Arkeologisessa kenttätyöryhmässä ovat mukana mm. Leena Koivisto, Maija Helamaa, Janne Haarala ja Kari Uotila ja lista täydentyy päivittäin.
Kaivauksilla on valmiiksi ensiapu, työturva- ja kaivausvarusteet ja sosiaalitilat. Kaivauspaikka on puuttomalla kumpareella 250-300 m päässä parkkipaikasta ja n. 350-400 m päässä taukotilasta.
Tilaisuus on harrastajille ilmainen.

Henkilötietoja 16.3.2015 lähtien:

Ilmoittautumisen yhteyshenkilö toimistossa Maria Uotila muuritutkimus@elisanet.fi
044 9738413
Tutkimusten koordinointi. FT Kari Uotila (kuotila(at)muuritutkimus.com)
050-5287360
Kentällä toimiva arkeologi ja koordinointi paikan päällä FM Maija Helamaa (elli2014(at)elisanet.fi)
0500 510809

torstai 12. maaliskuuta 2015

Rauman Ellinniitty odottaa vieraita kesällä 2015

Rauman Ellinniityn kaivauksilla on nyt oma www-sivunsa Muuritutkimus ky:n kotisivuilla osoitteessa http://www.muuritutkimus.com/

Sieltä löytyvät ajantasaiset tiedot kaivausten etenemisestä ja ilmoittautumisesta yleisökaivauksille.

Muuritutkimuksen kesän 2014 kaivauksia Ellinniityllä esitellään Kivien välistä -näyttelyssä Rauman museon Vanhalla Raatihuonella 17.4.2015 alkaen.
Näyttely kertoo Ellinniityn lisäksi laajemmin Rauman alueen pronssikaudesta ja varhaisesta rautakaudesta. Näyttelyn yhtenä johtoajatuksena on myös kertoa arkeologisen kenttätutkimuksen vuodenkierrosta kenttätöiden alkuvaiheista tutkimusraportin ja erilaisten luonnontieteellisten analyysien valmistumiseen saakka.
Näyttely on esillä Rauman Raatihuoneella kevääseen 2016 asti.