Seminaarin antia

Eurassa koulukeskuksen auditoriossa pidettiin lauantaina 2.2.2013 seminaari, jossa esiteltiin Kauttuan vanhan kylän tutkimusprojektin alkua, etenemistä vuosien varrella ja syksyn 2012 kaivausten tuloksia sekä tulevaisuudensuunnitelmia. Osallistuin syksyn 2012 kaivauksiin miltei jokaisena yleisökaivauspäivänä harrastajana, ja oli todella mielenkiintoista kuulla nyt lisää projektin taustoista, tutkimusmenetelmistä, kaivaustuloksista ja suunnitelmista tulevaisuudessa. Sain houkuteltua seminaariin mukaan miehenikin, vaikka hän ei syksyllä kaivauksia katsomaan päässytkään maanviljelytyökiireiden takia.

Seminaariin oli saapunut runsaasti yleisöä ja puheensorina oli melkoinen, kun ihmiset vaihtoivat kuulumisia ennen tilaisuuden alkua. Ensimmäisessä puheenvuorossa Sirpa Wahlqvist kertoi lyhyesti Euran ja Kauttuan muinaismuistojen tutkimusten historiasta ja nykytilanteesta. Vähän kauempaa, Salosta tulleelle tämä oli hyvin mielenkiintoista taustatietoa. Tilaisuuden puheenjohtaja Leena Koivisto johdatteli hienosti yleisön keskustelemaan ja kyselemään.

Seuraavaksi saimme kuulla Kari Uotilan yhteenvetoa syksyn kaivauksista. Hän korosti koululaisten ja harrastajien merkitystä kaivausten onnistumiseen. Syksyn kaivauksilla olikin hienoa huomata, miten luontevasti projektiin osallistuneet arkeologit ottivat harrastajat, koululaiset ja päiväkotilapset kaivauksiin mukaan.

Ulla Moilanen kertoi Kauttuan pellolta löytyneistä rahoista. Varsin hämmästyttävää, miten noinkin pieneltä alueelta löytyy niin paljon rahoja ja niin monelta vuosisadalta. Tässä on varmaan vielä paljon pohdittavaa.

Hyvin mielenkiintoinen oli Mika Lavennon ja Wesa Perttolan esitys prospektointimenetelmistä. Mitä kaikkea tutkittavasta alueesta voidaankaan saada selville ennen kuin maahan todella pitää koskea!

Kahvitauolla keskustelu jatkui vilkkaana. Kaivauslöytöjä myös tarkasteltiin innokkaasti, Hanna Henttinen ja Ulla Moilanen esittelivät löytöjä ja vastasivat kysymyksiin. Itsellänikin oli monta kysymystä, vaikka näitä löytöjä olin mukana kaivamassa.

Kahvitauon jälkeen Auli Bläuer kertoi osteologin näkökulmasta muinaisista karjaeläimistä ja DNA-tutkimuksista. Hänellä oli esimerkkejä myös Kauttuan kaivauksilta löytyneistä luiden palasista. Esityksessä kerrottiin hauskoin esimerkein luututkimuksella ja DNA-tutkimuksella saavutetuista tuloksista.

Eeva Raike selvitti, mitä tietoja voidaan saada arkistomateriaalin avulla jostakin kohteesta, esimerkiksi kylästä ja sen taloista, vaikka ne olisivat jo hävinneet. Tutkittavan alueen vanhoilla kartoilla on keskeinen merkitys. Alueen vanhasta nimistöstä voi myös löytyä paljon mielenkiintoista.

Lopuksi Laura Puolamäki ja Kari Uotila loivat katsauksen projektin tulevaisuuteen. Samalla, harrastajan näkökulmasta hyvällä konseptilla olisi ilmeisesti tarkoitus jatkaa, jos vain rahoitus varmistuu.

Seminaari oli arkeologian harrastajan, ja myös mukaan houkutellun aviomiehen mielestä erittäin onnistunut. Lyhyin, tehokkain puheenvuoroin eteneminen piti mielenkiinnon koko ajan hereillä, ja sellaista tietoa, mitä kaivauksilla ei tullut esille, esiteltiin nyt sopivina, tiiviinä paketteina. Kysymyksille varattiin aikaa ja kysymyksiin vastattiin niin, että esitysrunkojen herättämät kysymykset myös saivat selventävät vastaukset. Seminaarin luennot, erityisesti prospektointimenetelmät ja arkistotutkimuksen mahdollisuudet, herättivät monia ajatuksia omankin asuinpaikkamme historian selvittämisessä.

Euran esihistorian opastuskeskus Naurava Lohikäärme oli seminaarin jälkeen avoinna seminaariväkeä varten, ja varsin moni meistä siellä kävi, hieno näyttely.

Tapaamisiin Kauttualla!

Anni Ala-Rakkola-Kara