perjantai 9. elokuuta 2013

Harrastaja-arkeologin mietteitä: Vastakohtia ja arkipäivää - sankariarkeologi, arkeologi herrana, omituiset heput…


Paahtavassa auringossa, valkoisen aurinkosuojan alla, istuskelee valkoisiin pukeutunutta herrasväkeä. Nautitaan iltapäiväteetä ja ginitoniceja - kuuluu kauhea karjaisu! Ollaan arkeologisella kaivauksella. Pahis-arkeologi on herättänyt kaivaessaan pahan demonin joka säikyttelee hänet henkihieveriin…
Lienee yksi (harha)käsitys arkeologin työstä . Harhaa se on. Kun seisot polviasi myöten kuopassa Kauttuan pellolla. Auringon paahteessa, savisissa, pölyisissä tamineissasi. Siitä on romantiikka kaukana. Ja saa ollakin.
On toiveissa löytää lisää Kerroksia Kauttualla. Viime kesän projekti jatkuu ja ammattilaisten joukkoon on taas soluttautunut innokas harrastajakaivajien joukko.
Toiset ovat innostuneet harrastuksestaan niinkin paljon että ovat aloittaneet alan opiskelun.
Innostus on “palkittu”. Kauttuan vanhimman kylän etsinnässä on löytöjä ajoitettu 1500 - 1600-luvulle, asumuksen lautarakenteita ja uunin rakenteita, luita ja keramiikkaa. Löytyneen muinaispellon reunalla istuskellessa miettii niitä ihmisiä jotka ovat tässä asuneet ja töitään tehneet. Romantiikan häivähdys tässä sallittakoon.
Luistarin kalmiston puolella tehdyn viemärityömaan pelastuskaivaukset tarjosivat harrastajille lisäbonuksen. Verrattuna vanhan kylän ajoitukseen, siellä mennään ajassa huimasti (no, ainakin reilusti) taaksepäin, noin 800 - 1000 vuotta ennen ajanlaskun alkua.
Ajanlaskusta voi kai puhua myös harrastajakaivajien kohdalla. Ikähaitari on päiväkoti-ikäisistä arvokkaaseen 80 vuoden ikään. Erityisesti vaikutuksen tekivät nuoret harrastajaleiriläiset. Heidän intoaan, sitoutumista ja sitkeyttä voi vain ihailla. Kaivamisen ja keskustelujen lomassa mietittiin kunkin asuinpaikan erinomaisuutta. Toisille riitti oman asuinpaikan välttämättömyydet. Turkulainen Aleksi sai viimeisen sanan todetessaan että Turussa kyllä kaikki vähemmänkin tärkeä. Erityinen kiitos seurasta Aleksi, Nella, Aapo, Ville ja muut nuoret. Kiitos - niin harrastajille kuin ammattilaisille - seurasta, avusta ja uudesta tiedosta.
Ps.
Otsikon arkeologi-kategoriat on nimennyt Tiina Äikäs artikkelissaan Sankari vai huijari - Arkeologi suomalaisessa populaarikulttuurissa. Muinaistutkija 4/2009.
Artikkelista löytyy mukava lista kotimaista kirjallisuutta - kaivakaapas  luettavaa loppukesän pimeneviin iltoihin.
Lukuelämysten seuraksi punaviini Hidden Rock. Australia 2011.
Terveydeksi ja kaivamisiin,
Aulikki Autio

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.