Maanantai 3.9.2012, ensimmäinen kaivauspäivä
Anni Ala-Rakkola-Kara
Lähdin ajamaan Salosta Kauttualle, eli Euraan klo 6.15, navigaattorin avulla, tarkoituksena ajaa Turun kautta Säkylään. Ensimmäinen etappi ABC Tammisilta, tankkaus ja evästä mukaan.
Ensimmäisen päivän jännityksessä olin ohjelmoinut lainanavigaattoriin välietapin, ja silloin sekosi kaikki, koska navigaattori halusi todella mennä välietappiin. Harhailin hetken ja lopulta päädyin Porin tielle (8). Sieltä Laitilassa oli vihdoin viitta Euraan (paperikarttaa ei tietenkään ollut mukana). Lopulta ehdin paikalle kymmentä vaille yhdeksän, eli ajoissa. 117 km Tammisillasta ja siihen päälle kilometrit Salosta, eli aika lenkki tuli tehtyä. Eli etukäteissuunnittelu jäi hiukan vajaaksi.
Taas pari ketunlenkkiä Eurassa ja vihdoin löysin Kännön koulun. Pihalla olivat arkeologit, Eeva Raike, Kari Uotila,sekä Laura Puolamäki ja Hanna Henttinen ja Ulla Moilanen, joka mm. teki mittauksia. Vaatteiden vaihto ja sisälle kouluun. Lisäkseni oli tänään vain yksi yleisökaivaja, joka on kotoisin Eurajoelta, eli paikallisia. Aluksi Eeva esitteli vanhojen karttojen (mm. isojakokartta) avulla kaivausaluetta ja alueen kaivaushistoriaa sekä kertoi kaivausten tarkoituksesta. Tässä vaiheessa jo satoi melko rankasti.
Vaihdettiin vielä vaatteita, sosiaalitilat ovat siellä koululla. Sadevaatteet päälle ja rankkasateeseen. Menimme Lauran autolla kaikki kaivauspaikalle, joka on läheisen päiväkoti Kulkusen viereisellä pellolla. Aluksi joimme kahvia keksien kera päiväkodin keittiössä. Tunnelma päiväkodissa tuntui hyvin sympaattiselta ja päiväkoti on pieni ja hyvin kodinomainen, lapset eivät näyttäneet jännittävän meitä ollenkaan.
Sade hieman hellitti ja sitten aloitettiin. Aluksi levitettiin kuitukangasalustan päälle seula päiväkodin viereiselle nurmikolle. Muita varusteita, eli ämpärit, lastat, mittoja, pari lapiota ym. rahdattiin kantamalla ja kottikärryillä varsinaiselle kaivausalueelle, joka sijaitsee pellolla. Kävelimme vehnämaan poikki pellon toiseen reunaan, yritimme tehdä polun niin, että sotkisimme mahdollisimman vähän vehnää. Vehnä on vielä puimatta, ei kai ole ihan valmista, mutta myös maa oli todella märkää, eikä ehkä kestäisi puimuria.
Tehtiin 1 m x 1 m koeruutu, josta poistettiin ensin vehnäkasvusto ja sitten lapioitiin pintakerrokset ämpäreihin. Kaikki maa-aines koeruudusta seulotaan tässä vaiheessa. Ämpärit kannettiin sitten seulomispaikalle. Maa-aines oli savista eikä mennyt kunnolla seulasta läpi, vaan kokkaroitui, joten seuraavaksi laitettiin seulan päälle levy, jonka päällä maa hakattiin pieneksi ja tarkistettiin mahdollisten löytöjen esiin saamiseksi. Tänään saimme saaliiksi tiilen tai keramiikan paloja, lasin paloja, mahdollisesti rautakuonaa, yhden pienen luun sirun, hiukan hiiltä sekä posliiniastian palasen. Yleisin löytötyyppi oli kuitenkin ihan tavallinen pieni kivi.
Puolen päivän aikaan pidettiin evästauko ja sitten taas työn ääreen. Kahvitauko jälleen päiväkodin keittiössä. Sen jälkeen alkoi taas sataa runsaasti ja seulominen oli melkoisen haastavaa, kun kaikki muuttui savivelliksi. Siksi useimmat pienet kivet suihkutettiin vedellä tarkistuksen vuoksi. Kolmen maissa lopeteltiin ja kerättiin kaivausvälineet säilöön varastoon.
Työn lomassa juteltiin kaikenlaista arkeologiasta ja kaikesta mahdollisesta. Taas kerran yhteinen kiinnostus asiaan yhdistää ja ihmisten kanssa on helppo jutella. On myös hienoa saada koko ajan uutta tietoa sekä kaivauskäytännöistä että yleensä arkeologiasta ja historiasta.
Päivän mittaan lapset kuulemma vakoilivat ikkunasta mitä teimme. Heillä oli varmaan hauskaa, kun aikuiset ”leikkivät” sateessa seulomassa maata kuravaatteet päällä. Vähän niin kuin lapset hiekkalaatikolla.
Huomenna on tulossa koululaisryhmä tutustumaan kaivauksiin. Arkeologit suunnittelivat käytännön toteutusta ja sitä, miten koululaiset saisivat mahdollisimman antoisan kokemuksen vierailusta kaivauksilla.
Ohjelmoin navigaattorin kotiin Saloon ja tällä kertaa päätin noudattaa ehdotettua lenkkiä. Reilut 100 kilometriä ja puolitoista tuntia ajoa. Reitillä mm. Säkylä, Yläne, Riihikoski, Aura, Vaskio, Halikko, siitä moottoritielle ja kotiin. Tällä reitillä on ikävää alhaiset nopeusrajoitukset ja ilmeinen hirvivaara, mutta nopeammin pääsi perille tätä kautta.
Oli mukava, mutta jännittävä päivä, koska tätä ennen olen ollut vain kivikautisilla kaivauksilla. Tiesin entuudestaan vain yhden tutun ihmisen Kauttuan kaivauksilla. Lisäksi rautaesineitä (varsinkin hyvin savisia sellaisia) on ehkä vaikeampi tunnistaa kuin vaikka kivikautisia ruukunpaloja tai kvartsi-iskoksia. Mutta eiköhän tässä taas kokemus kartu kaivausten edistyessä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.