Kerroksia Kauttualla - tiikerin lihaa ja hampaita
Kirjahyllystä löytyy Huurren 9000 vuotta Suomen esihistoriaa, kirjastosta Arkeologian perusteet, missä on perheen viimeisten koululaisten oppikirjat. Mielessä pyörii hatarasti vuosikymmenten takaiset historian tunnit, jääkausi, kivikausi, rauta- ja mikä kausi. Miten ne nyt menikään. Milloin ne olivatkaan.. Mistä moinen hätä -
Olen päätynyt vapaaehtoiseksi apulaiseksi arkeologiselle kaivaukselle Euran Kauttualle. Miten ihmeessä! Kun on valinnut asuinpaikakseen Satakunnan ja Eurajoen ei voi matkoillaan välttyä Euralta ja siellä olevalta esihistorialliselta museolta. Kiinnostus historiaan on saanut toisenlaista ulottuvuutta muualta muuttaneelle - että viikingit ovat purjehtineet näillä silloisilla rannoilla. Ja mitä kaikkea muuta.
Lehtijutun perusteella otin yhteyttä Eeva Raikeen ja toista viikkoa olen tutustunut Kauttuan mustaan multaan jaa saanut kaivaa ja seuloa. Ihmetellyt löydöksiä seulalla. Ihmetellyt että mikä tämä ja tämä on.
Vastaus on useimmiten ollut KIVI KIVI kivi - (mutta niin kaunis kivi, heitä pois. Huokaus).
On ollut hyvin antoisaa olla A niin kuin amatööri (isolla kirjaimella) asiantuntijoiden ohjauksessa. On ilmennyt paljon kysyttävää ja aina on saanut perusteellisen ja valaisevan selityksen niin löytöjen ajoituksen, tunnistuksen, mahdollisen käyttötarkoituksen suhteen. Tästä aiheutui äkillinen tarve paikata aukkoja sivistyksessä eli yrittää äkkiä palauttaa mieleensä historian kausia ja vuosilukuja. Kaivausten kuluessa on kasvanut ihailu asiantuntijoita kohtaan. Työ vaatii eri alojen monipuolisia tietoja, pitkäjännitteisyyttä, kärsivällisyyttä ja mielikuvituskaan ei ole pahitteeksi. Sääkään ei ole este. Sadepuku, saappaat, lasta ja ämpäri - ja iloisesti työhön.
Mielenkiintoiseksi kuluneen pariviikkoisen on tehnyt myös se että kaivaukset eli paikallishistoria on yhdistetty päiväkotien ,ala- ja ylä-koulujen opetusohjelmaan. Lasten ja nuorten vierailut ovat olleet , paitsi opettavaisia, myös hauskoja. Päiväkotilapselle tuli nälkä kun hän vieraili
“siellä arkeologiassa”.
Löydettyjen luiden ja hampaiden myötä päädyttiin miettimään mitä ihmiset ovat mahtaneet syödä ja jokuhan sen keksi :varmaan tiikerin lihaa! Löydetty eläimen kulmahammas vain vahvisti epäilyjä. Uskon että vierailut jäivät mieleen.
Kauttuan kerrokset saivat myös mielen kerroksia liikkeelle. Elämä ei olekaan tässä ja nyt ja heti. Meitä on ollut täällä paljon aikaisemminkin. Tälle aiemmalle elämälle tässä paikassa Kerroksia Kauttualla-projekti etsii selvitystä ja “kasvoja”.
Kiitos kärsivällisyydestä kaikille. Kokemusta , hienoa kokemusta rikkaampana
Aulikki Autio
